Lasten surmaaminen: sääntö eikä poikkeus

Useimmille meistä ajatus vastasyntyneen lapsen tappamisesta tuntuu vastenmieliseltä ja hirvittävältä rikokselta. Ei tosin kaikille: jotkut argumentoivat esimerkiksi, että vauvat eivät ole ihmisiä, koska heidän aikakäsityksensä rajoittunee nykyhetkeen, ja pitävät siksi vauvan surmaamista pienempänä rikoksena kuin esimerkiksi 10- tai 20-vuotiaan.

Ihmiskunnan historiassa lasten nitistäminen on kuitenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Suurpiirteisesti voi sanoa, että sitä on harjoitettu kaikkina aikoina useimmissa kulttuureissa. Muinaiset egyptiläiset olivat ilmeisesti eräs poikkeus sääntöön, mutta vaikkapa kreikkalaisilla lasten hylkääminen oli lain kielloista huolimatta yleistä. Vähän kaukaisempina esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa inkojen rituaaliset lastenmurhat ja tietysti Intia ja Kiina.

Nykypäivän länsimaissakaan ei ole ennenkuulumatonta, että vanhemmat ryhtyvät synnytyksenjälkeiseen aborttiin, mutta systemaattiseksi käytäntöä ei sentään voi enää kutsua.

Tämä tapa on kuitenkin kaikkea muuta kuin menneisyyttä. Erityisesti Intiasta ja Kiinasta voidaan laskea "puuttuvan" kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kuten tavallista, lapsenmurhan kohde on yleensä tyttölapsi.

Aiheesta lueskelu oli minulle voimakas muistutus siitä, että jos hyväksyisin täydellisen moraalirelativismin, lakkaisin olevani omasta näkökulmastani ihminen. Välinpitämättömyys ja toiseen suuntaan katsominen näyttäytyy minulle pahuudelle alistumisena.

Itse asiassa tämä kaikki saa minut jälleen harkitsemaan jonkin uskonnon omaksumista. Jos mielestäni on oltava olemassa koko ihmiskunnan kattava käsitys hyvästä ja pahasta, niin uskonto lienee tehokkain keino sen edistämiseen. Ateismi ja siihen assosioituvat liikkeet eivät näytä pystyvän vastaavaan, ja tämänhetkinen tilani eli puhdas agnostisismi ei vielä itsessään vie mihinkään. (Lisäksi henkilökohtaisella tasolla uskonto voisi tarjota minulle tyydyttävämpiä vastauksia moniin filosofisiin kysymyksiin.)

Lopuksi haluan todeta asiaan tällä kertaa tarkemmin syventymättä, että kysymys abortista on hyvin lähellä kysymystä vastasyntyneen surmaamisesta.