lauantai 8. toukokuuta 2010

Koulun mielettömyydestä

En koskaan ymmärtänyt, miksi koulussa opeteltiin ulkoa Ruotsin järvien nimiä, ongelmajätteiden lajitteluohjeita ja sienien tunnistamista mustavalkoisista piirroskuvista.

Ihmettelin myös, miksi koulussa opetettiin suomen ja muiden kielten kielioppisääntöjä kuivia paradigmataulukoita ja puuduttavia työkirjatehtäviä käyttäen. Itse opin ne kaikki lukemalla paljon itseäni kiinnostavia tekstejä ensin suomeksi ja myöhemmin vierailla kielillä.

Aikuiset vakuuttelivat, että näistä tiedoista on hyötyä kun kasvan isoksi ja että ne kuuluvat yleissivistykseen. Katsoin vähimmän vaivan ja suurimman hyödyn tieksi tehdä, mitä koulu minulta halusi, ja olenkin aina ollut kympin oppilas.

Mutta nyt olen enemmän tai vähemmän itsenäinen aikuinen, enkä vieläkään ymmärrä, miksi minun kannatti käyttää ne kaikki vuodet koulussa istuen.

Voin kuvitella joukon vanhoja arvovaltaisia pedagogeja pohtimassa opetussuunnitelmiensa sisältöä. "Hämm! Hömm! Kyllä jokaisen on tunnettava västäräkki! Laitetaanpa se vaikka kolmannen luokan oppimäärään." On ajateltu, että aikanaan suurin osa ihmisistä on tunnistanut västäräkin sen ulkona nähdessään, ja tämänlainen tietämys on haluttu jakaa tulevillekin sukupolville. Kaunis ajatus ehkä, mutta harva oppii tunnistamaan västäräkkiä istumalla tunkkaisessa luokkahuoneessa ja tuijottamalla itsepintaisesti koulukirjan kehnoa piirroskuvaa, jonka alla lukee "västäräkki".

Tyypillinen kielten opetus kouluissa on myös tehotonta ja mielenkiinnon tappavaa. Parhaita englannissa olivat koulussa ne, jotka itsenäisesti esimerkiksi pelasivat englanninkielisiä tietokonepelejä tai jopa lukivat englanninkielisiä romaaneja. Heille oppitunnit olivat aivotonta sanaparien opettelua ja itsestäänselviltä tuntuvien kielioppitehtävien tekemistä. Ja toisaalta ne, jotka olivat tekemisissä englannin kanssa vain oppitunneilla, eivät oppineet muuta kuin kirjoittamaan viivalle oikean taivutusmuodon verbistä. Kielen opettelu näyttäytyi heille tarkoituksettomana pänttäämisenä, jolla ei ollut mitään tekemistä todellisen kielen kanssa.

Näen vain kaksi mahdollista johtopäätöstä. Joko koululaitos koostuu äärimmäisen inkompetenteista henkilöistä, tai sitten sen todellinen tarkoitus ei oikeastaan olekaan opettaa mitään hyödyllistä.

Minä olen vähitellen alkanut uskoa siihen, mistä muun muassa John Taylor Gatto on kirjoittanut: koulun tehtävä on tehdä lapsista helposti hallittaviin muotteihin sujahtavia, auktoriteettiuskoisia ja aloitekyvyttömiä rivikansalaisia.

Jos itse saan joskus lapsia, teen kaikkeni, jotta heidän ei tarvitse mennä kouluun. Erno Paasilinnan sanoihin "oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja" sisältyy enemmän viisautta kuin moni ymmärtää.

1 kommentti:

  1. Tietosisältöjä oleellisempaa on kai se kaikki muu mitä koulussa opitaan siinä sivussa. Jos kysymys olisi vain "yleissivistyksestä", niin sen kyllä normaalia älykkäämpi lapsi (oletan että molemmat olimme sellaisia) omaksuisi kotonaan ehkä kahdessa kuukaudessa lukuvuotta kohden.

    Oppimatta jäisi kuitenkin kansalaiselle sopiva annos ulkoista kurinalaisuutta, ahkeruutta, puurtamista, kuuliaisuutta ja muiden ihmisten kanssa toimimista. Itsenäistyminenkin voisi hidastua, jos kodin ulkoista maailmaa ei tarvitsisi kohdata.

    Hukkaanhan ne vuodet silti menivät. Ehkä osan noista koulun indoktrinoimista kansalaisominaisuuksista olisi omaksunut muutenkin, ilman koulua.

    Koulun jälkeisissä opinnoissa olen huomannut sen, että vaikka opiskelu pääosin tapahtuukin luentojen yms. ulkopuolella, niin opetus mahdollistaa sellaisen kokonaiskuvan hankkimisen mitä ei välttämättä itseopiskelemalla saavuta. Tässä mielessä yksityisajattelu on aina vähän jäsentymätöntä.

    VastaaPoista