perjantai 23. huhtikuuta 2010

Wall Street nielee fiksuimmat

Vahvasti matemaattis-loogiseen ajatteluun taipuvaisena olen harkinnut yhtenä uravaihtoehtona finanssialaa. Analyytikot tekevät sekä hyvin haastavaa että hyvin palkitsevaa työtä, ja kysyntää hommaan pystyville piisaa.

Olen kuitenkin päättänyt jättää finanssipuuhat muille siksi, että finanssiala ei tee muuta kuin rahaa. Konsulttiyrityksetkään eivät loppujen lopuksi tee muuta kuin auttavat muita tekemään rahaa. Tietysti molemmat ovat hyödyllisiä esimerkiksi markkinoiden tehokkuuden ylläpitämisessä ja yritysten tuottavuuden kohentamisessa. Mutta minä haluan työskennellä yritykselle, joka tekee jotakin itse ja tekee sillä rahaa.

The New Yorker kertoo, että vuonna 2007 Harvardista valmistuneista nuorukaisista 20 prosenttia suuntasi finanssialalle. Jos mukaan otetaan myös konsulttifirmat, osuudeksi saadaan hulppeat 58 prosenttia.

Minusta on sääli, että Harvardista valmistuneiden kaltaiset ikäluokkansa lahjakkaimmat eivät tunne tuon enempää vetoa niihin yrityksiin, joiden olemassaolosta sijoituspankit ja konsulttifirmat ovat pohjimmiltaan riippuvaisia.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Työtaistelijoiden lausahduksia

Facebookista löytyy PAM:n tämänpäiväisten lakkoilijoiden ryhmä. Esitän tässä muutamia lainauksia ryhmän seinäkirjoituksista. Jätän lukijan päätettäväksi, mitä nämä tekstit kertovat kirjoittajiensa ajatuksenjuoksusta.

Näitä kommentteja ei ole kirjoitettu nimimerkkien takaa, joten HS-raadin viisaatkaan eivät voi paeta paheksunnan ja sananvapaudenrajoittamishimojensa taakse. En julkaise tässä kirjoittajien nimiä, koska epäilen, että he eivät tosiasiassa halua sanoa sanottavaansa julkisesti. Jokainen voi toki etsiä kommentit itse Facebookista, jolloin kirjoittajatkin selviävät.

"Tämänhän pitäis mennä niin että ne jotka lakkoilee niin niille tulevat edut, ja ketkä eivät niin pitäköön vanhan palkkansa.... Minä en ainankaan mene lakkorikkuriksi !!"

"joo.. ei kyllä töihi kannata mennä.. vihasia katseita tulee saamaa jos menee.. itekki soitin aamulla et lakkoillaan.. ja jos ei kuulu liittoon laillinen lakko koskee kaikkia lakonalaista työtä tekeviä.. JOPA esimiehiä vaikka olisivat eri liitossa!! mutta harva esimies tuskin lakkoilee?"

"Itsehän olen meidän työpaikan ainoa,jolla on selkärankaa lakkoilla. Hirveästi siitäkin hyötyä,että yksi taistelee kaikkien puolesta.. :/ ja huomenna meillä ihan normaalisti kauppa auki, normi työntekijöineen.. suututtaa... >:("

"oikea meininki, ei muuta ku luu kurkkuun työnantajille. Loppupeleissä ne ei tee mitään muuta ku nostaa voittoja tekemättä asian eteen juuri mitään."

"työssäoppijoilta ja työharjottelijoilta on kielletty töihin meno lakkopäivänä.. työkkäri oli kieltänyt harjottelijoitaan ainakin täällä päin. vaikka ei kuuluis liittoon niin ei saa mennä.. "

"Se on hauska huomata että ei ole pokkaa olla lakossa ja ajaa yhteistä etua, mutta on pokkaa nautiskella tuloksista. Kyllä perseennuolemisella pääsee pitkälle!!!"

torstai 15. huhtikuuta 2010

Lukukausimaksujen puolesta

Uusi Suomi kertoo, että opiskelijat aikovat osoittaa tulevana keskiviikkona mieltään maksuttoman koulutuksen puolesta.

Olen itse suomalaisen yliopiston perustutkinto-opiskelija, ja kannatan lukukausimaksujen käyttöönottoa. Jo muodollinen summa, sanokaamme 1000 euroa lukuvuotta kohden, toisi mukanaan monia positiivisia vaikutuksia. Tietysti edellyttäen, että opintolainan takausta laajennettaisiin tämän summan verran.

Lukukausimaksu ohjaa opiskelijan ottamaan vastuuta itsestään. Maksuton koulutus näyttää sumentavan useiden silmät sille tosiasialle, että indoeuropeistiikan eivätkä välttämättä tähtitieteenkään opinnot todennäköisesti johda koulutusta vastaavaan työhön. Moni avaa silmänsä todellisuudelle vasta pyörittyään yliopistolla seitsemisen vuotta. Lukukausimaksu ohjaisi pohtimaan, mitä tarkoitusta varten yliopistossa opiskelee.

Lisäksi räikeä epäkohta on, että kaikki perustutkinto-opetus maksetaan verovaroin, vaikka on selvää, että huomattava osa etenkin nk. pehmeämpien alojen opintojen rahoittamisesta on valtiolle valtavan riskaabeli sijoitus, jonka tuotto plussalle kiivetessäänkin on pieni. Ja koska en kannata myöskään sitä, että valtio alkaisi ottaa kantaa siihen, mikä on tukemisen arvoista koulutusta ja mikä ei, on loogisin vaihtoehto poistaa valtion tuki yliopisto-opetukselta kokonaan.

Yliopistot tulisi yksityistää. Silloin niiden olisi myös helpompi saada rahoitusta yrityksiltä, joilla on tietysti intressejä tukea sellaista koulutusta, joka tuottaa niiden tarvitsemia osaajia. Yritykset tekevät pääasiassa vain järkeviä sijoituksia. (Ennaltaehkäisevä rautalanganvääntö: riskitön sijoitus ei ole järkevä sijoitus, koska sen tuotto-odotus on nolla.)

Ideaalitilanteessa sellainen koulutus, joka tuottaa yritysten tarvitsemaa työvoimaa, on suurelta osin yritysten rahoittamaa. Tällöin käytännössä häviää myös nykypäivän ongelma siitä, paljonko ihmisiä kullakin alalla koulutetaan, koska yritykset voivat taloudellisella tuellaan luontevasti ohjata sisäänoton määrää kulloisenkin tarpeen mukaiseksi.

Nyt joku takarivistä kysyy, että miten käy vaikkapa kaikkien niiden humanististen tieteiden, joille elinkeinoelämällä ei juurikaan ole käyttöä. Vastaus on, että täsmälleen siten kuin on oikeudenmukaista. Todennäköisesti useimpien näiden alojen koulutusta tarjottaisiin edelleen, mutta sen hinta opiskelijalle olisi suurempi, koska ulkoista rahoitusta löytyisi vähemmän. Todennäköisesti ainakin monet säätiöt ottaisivat asiakseen rahoittaa näitä tieteenaloja. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että minulla on tutkinnonsuoritusoikeus eräässä humanistisessa tiedekunnassa.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Elin kuin elin

HS: Britanniassa epäillään virheitä elintenluovutuksessa.

"Elintenluovutuksesta vastuussa olevan viranomaisen mukaan virheitä on saattanut tulla ohjelmointivirheen takia vuodesta 1999 lähtien."

Tästä syystä fiksuja naapurinpoikia, self-proclaimed-ohjelmointiguruja sun muita ei pitäisi palkata tekemään mitään hitusenkaan tärkeää*, vaikka ovatkin hyviä tyyppejä ja tekevät hommat vähemmällä rahalla.

Olen itsekin kuulunut ko. sarjaan, mutta olen aina tietänyt, mitä en tiedä.

(*) ...ja moni triviaalilta tuntuva asia voi osoittautua hyvin tärkeäksi, esimerkkinä itsessään tyhjänpäiväisen Älypää-palvelun salasanasähellyksestä seurannut palvelun rajat ylittänyt katastrofi.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Tuloveron progressiivisuus

Laatulehti The New Yorker kertoo, että 47% yhdysvaltalaisista kotitalouksista ei maksa ollenkaan tuloveroa vuodelta 2009. Syynä ovat erilaiset vähä- ja keskituloisille viime vuosikymmeninä säädetyt verohelpotukset.

Progressiivista verotusta voidaan perustella monin kieltämättä tehokkain argumentein. Mutta siitä huolimatta se tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että enemmän arvoa tuottavia yksilöitä rankaistaan lätkäisemällä heille korkeampi veroprosentti. Progressiivisen verotuksen kannattajat ovat sitä mieltä, että mitä enemmän arvoa yksilö tuottaa, sitä vähemmän hän oikeutettu nauttimaan työnsä hedelmistä.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Tiedottomuuden julistajille

Te sanotte:

"Mitään ei voi tietää varmasti, ei edes sitä, olemmeko olemassa. Ja siksi kaikki tätä spesifimmät näkemykset ovat arvottomia."

Olkoon sitten niin! En ryhdy väittämään vastaan. Mutta älkää myöskään odota minun ruokkivan ja juottavan teitä, älkääkä suotta anelko sääliä ja sympatiaa.

Jos maailma ei merkitse teille mitään, te ette merkitse maailmalle mitään.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Suurin ongelmani

Haluan onnistua. Haluan menestyä. Haluan tehdä jotain, jolla on merkitystä. Haluan olla vauras. Haluan olla onnellinen. Haluan arvostaa itseäni. Haluan olla arvostettu. Haluan, että käytän aikaani yleishyödyllisiin asioihin. Haluan, että minulla on aikaa itselleni. Mittareita on lukemattomia.

Monenlaiset tulevaisuudet houkuttelevat minua. Tie tulevaisuuteen haarautuu usein enkä voi koskaan kääntyä takaisin.

En tiedä, mitkä mittarit ovat tärkeitä. Siksi en tiedä, mitkä tulevaisuudet ovat parhaita. Ja saavun jatkuvasti uusiin risteyksiin miettien yhä, olisiko sittenkin pitänyt valita toinen valtatie aiemmin.

Mitä tahansa teenkin, tulen katumaan sitä. En pysty koskaan olemaan tyytyväinen siihen suuntaan, johon olen elämääni vienyt.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Katkelmia, osa 1

"Emme havitelleet valtaa emmekä eläneet paheksumamme kustannuksella. Pidimme tuotantokykyä hyveenä ja teimme hyveellisyydestä palkkion mitan. Emme hyödyntäneet sitä, mitä pidimme pahana – pankkimme toimivat ilman pankkirosvoja, kotimme olivat vauraita ilman murtovarkaita ja elomme oli turvallista ilman murhamiehiä. Mutta te tarvitsette ihmisten taitojen tuotteita, ja kuitenkin julistatte tuotantokyvyn olevan itsekästä pahuutta ja käännätte ihmisen tuotteliaisuuden hänen menetyksensä mitaksi. Me elimme sillä, mitä pidimme hyvänä, ja rankaisimme siitä, mitä pidimme pahuutena. Te elätte sillä, minkä tuomitsette pahaksi, ja rankaisette siitä, minkä tiedätte olevan hyvää."

– Ayn Rand: Atlas Shrugged (1957)

Ihmisyyden luonnehdinta

Ihmisyys on jatkuvaa pyrkimystä kohti täydellisyyttä.

Siispä se, joka haluaa vain säilyttää status quon, ei eroa oleellisesti eläimistä.